Vain tassunjälet jää luontoon

Minulla on suuri kunnia olla Suomen Erävaelluskillan ja Metsähallituksen Roskaton vaelluskummi nro 99. Nyt kirjoitankin tärkeästä aiheesta ensimmäisen kerran - nämä asiat on varmasti jokainen kuullut joskus, mutta kertaus on opintojen äiti. Tässä roskattoman retkeilyn ABC!

Kaldoaivi, elokuu 2017. Tällekään upealle leiripaikalle ei jäänyt jäljen jälkeä.

A. Jos jaksat kantaa sen täytenä metsään, jaksat myös kantaa sen tyhjänä pois

Tuskin kukaan meistä puolustaa roskaamista. Kaikki tietävät, että pillimehupurkkeja ei saa heittää polun varteen eikä edes polttaa nuotiossa. Tyhjät pakkaukset painavat vähemmän kuin täydet, joten ne on kevyt kantaa pois luonnosta. "Vie mennessäs, tuo tullessas". Selvää pässinlihaa, vai mitä? 

Kaikki roskat on helppo pakata vaikkapa yhteen minigrip-pussiin, jolloin ne eivät pääse edes sotkemaan repun sisältöä. Ennen lähtöä kotona on hyvä miettiä myös, voiko jonkin roskan jättää pois jo ennen pakkaamista?

Jos vielä poltat pillimehupurkit leirinuotiossa, tässä haaste sinulle: pakkaa seuraavalla kerralla mehu pulloon! Paitsi että säästät luontoa, se tulee sinulle pitkässä juoksussa halvemmaksikin, ja on suurella todennäköisyydellä myös terveellisempää! 

B. Tiskivuoren huiputus

Monilla on kirkkaana mielessä myös se, ettei tiskejä saa tiskata suoraan vesistössä tai kaivon kannella. Omiin rutiineihini kuuluu täyttää vedellä sellainen astia, jossa voin veden myös lämmittää, ja tiskata sitten kaikki kerralla - lämmitysastia viimeisenä - syrjässä nuotiopaikalta ja vesistöistä. Lopuksi tiskivesi imeytetään maahan. 

Lämpimän veden kanssa ei välttämättä tarvitse edes pesuainetta, mutta jos tarvitsee tässä vinkki-vitonen: ota mukaan pala marseilles-saippuaa. Saippuasta on helppo vuolla pari lastua tiskiveden sekaan, ja se puhdistaa tehokkaasti ja mikä parasta, varsin ympäristöystävällisesti. 

Super-ekologiset retkeilijät suosivat tiskausvälineenä tiikerinkieltä tiskiharjojen tai -sienien sijaan!

Ja sitten ovat erikseen ne, jotka vihaavat tiskaamista. Heille suosittelen loistavan Ylämäki-blogin kirjoitusta: Retkellä ei tarvitse tiskata.

C. Biojätteet sinne minne biojätteet kuuluu

Merkityillä tuli- ja telttailupaikoilla, autiotuvilla ja vastaavilla on usein huussi. Sen lisäksi että siellä voi helpottaa omaa oloaan, sinne voi myös heittää biojätteet. Siis kahvinporot, banaaninkuoret ja ruuantähteet hyysikkään!

Kun taas liikutaan erämaassa, ei huusseja aina ole lähimaillakaan. Silloin voi biojätteiden kanssa toimia samoin kuin omien jätöstensäkin: ne voi kaivaa maahan. Vessapaperi valitaan tietenkin luontoystävällisyyden mukaan, ja sen käytössä sovelletaan laihialaista kansanperinnettä. 

Muista - vain tassunjälet jää luontoon! 

Kaldoaivi, elokuu 2017

Lisätietoja roskattomasta retkeilystä mm. täältä.

Terkuin,

Iina